Kesäkausi korkattu

Kuten lehmät ja hevoset jotka keväisin pääsevät vapauteen ja kirmaavat pitkin peltoja vailla huolen häivää, myös agilitykoiran elämässä kevät merkitsee siirtymistä ulos vapauteen. Suomeksi, olemme tehneet siirtymän hallista ulkokentille. Pieni pelko kalvoi sisintäni, kun mietin mitä kaikkea pieni borderi keksii tässä uudessa ympäristössä. Varsinkin kun ulkotreenejä Flitillä taitaa olla takana noin. 1kk verran viime kesältä. Samalla saimme uuden treeniryhmän uusine jäsenineen.

Ohjelmassa oli tasoltaan 1lk rataa, kahdessa osassa kun jätimme puomin välistä pois. Positiivista oli huomata että koira oli kuulolla lähes koko ajan ja hommassa oli tekemisen meininkiä. Ainoastaan kerran piti koira käydä palauttamassa ruotuun kentän laidalta kun joku haju meinasi viedä mennessään. Negatiivista oli huomata että olen välillä ihan hukassa ohjauksellisesti tuon kanssa. Tietyt asiat on vaan ohjaajalle hankalia kun on vuosia välttänyt opettelemasta niitä tarpeettomina. Nyt on sitten se päivä edessä että ne on kuitenkin opeteltava. Sen verran illasta jäätiin kuitenkin positiiviselle puolelle että ilmoitin Flitin OKK:n hypärille. Sitä ennen kerkeämme käydä vielä kertaalleen ulkona treenaamassa ja harjoittelemassa kisaamista KAS:n epiksissä joten eiköhän meillä jo tuolloin pysy molemmilla ajatus kasassa yhden radan verran.

Talvikausi päättyy

Mistä tällä korkeudella tietää että talvi päättyy? Siitä että ohjattujen treenien talvikausi päättyy. Kelistä sitä ei auta ainakaan päätellä, yöllä satelee vieläkin uutta lunta maahan. Eli onpa mukavan raikas sää treenata ulkona.

Flitin viimeisissä treeneissä katsottiin läpi kontakteja, keppejä ja tehtiin pientä radanpätkää. Kontaktit on vielä vaiheessa kun nyt koetetaan saada nuo juoksukontaktit kuntoon joten niistä ei sen enempää. Ne menevät nyt työn alle ja tarkoitus saada kisakuntoon kesäkuun aikana. Keppeihin alan olla todella tyytyväinen. Nyt alkaa näkyä se pohjatyö ja itsenäisten keppien opettaminen mitä tuon kanssa on tehty. Flit kestää nyt lähettää tarvittaessa todella kaukaa kepeille ja se tekee ne itsenäisesti loppuun. Tästä syystä esim. takaleikkaus kepeillä ei tuota mitään ongelmaa. Samoin kulmat alkaa olla aika hyvin hallussa. Ainut ongelmamme tällä hetkellä onkin vedättäminen kepeillä. Vauhti kasvaa mutta järki vähenee samassa suhteessa. Terrierimäistä, eikö vain? Eli maltti katoaa ja ja välillä jää osa kepeistä suorittamatta. Tähän osa-alueeseen siis keskityttiin näissä treeneissä ja saatiinkin hyvät ohjeet joilla jatketaan. Itse olisin junnannut lähiviikot ihan toisella tavalla mutta onni on hyvät kouluttajat jotka pistävät koulutettavat ojennukseen. Muutenhan nuo kepit on jo ihan valmiit kisoihin. Pienessä ratatreenissä näkyi että oikeaan suuntaan mennään edelleen. Ei pienintäkään himmailua, irtosi esteille todella hyvin jonka seurauksena kesti takaleikkaukset ja irtoamisen sivulle päin. 

Siirtymämme ulkokentille onkin melko nopea. Eilen päättyi talvikausi ja tänään voimmekin jo avata ulkokauden. Jännityksellä odotamme kuinka ulos siirtyminen vaikuttaa pienen terrierin psyykkeeseen. Näemmekö laajoja kunniakierroksia pitkin lähimetsiä tai jäljestyksen alkeet, jää nähtäväksi. Saamme myös uuden treeniryhmän joka voi tehdä tuolle ihan hyvää. Lievää kyttäilyä on ollut havaittavissa jos olemme saaneet treeneihimme vierailevia tähtiä. Eli tätä pääsemme myös kitkemään pois.

Tänään päättyy myös OKK:n kisoihin ilmoittautuminen, pitäsköhän tuo otus ilmoittaa ennen treenejä sinne niin ei tule katumapäälle

Työn alla kontaktit

Kesä lähestyy ja siten myös suomalaisittain se aktiivisin kisakausi. Tämähän aiheuttaa tietysti jo pienen paniikin kahden nuoren koiran kouluttajassa. Kisoihin pitäisi päästä mutta kaikki on vielä levällään. Eilen työn alle päätyi kontaktit. Pelkät hyppyradat ei mieltä lämmitä, agilityradoillekin olisi päästävä. Mukaan niin Flit kuin Evekin ja auton keula kohti Activen hallia.

Ensin Evelle keinua ja A-estettä. Keinulla ongelmana tällä hetkellä on puomin ja keinun erottelun vaikeus, jonka vuoksi emme tänäänkään tehneet molempia samalla kertaa. Jos teemme molempia samalla kertaa, menee vauhti molemmilla ja säikkyy keinua kun ei oikein tajua että kumpi este nyt tällä kertaa oli kyseessä. Nyt kun teimme vain keinua, vauhtia oli taas hyvin eikä mitään arpomista ollut. A-estekkin oli varsin mallikas. Vedättämistä ei siedä, loikkaa aivan liian korkeelta, mutta samaa tahtia mennen ottaa nätisti. Muuten nuo suoritukset olisivat jo kisavalmiit, nyt täytyy vaan saada tuo keinu/puomi erottelu kuntoon.

Flitille tein kaikki kontaktit. Keinu näyttää todella hyvältä, juoksee todella kovalla sykkeellä lähes päähän asti ja lähtee vasta kun keinu paukahtaa maahan. Voisihan se vielä juosta muutaman kymmenen senttiä aivan reunalle asti jolloin keinu laskisi hieman nopeammin mutta kyllä tuokin jo kelpaa. A-este on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja se kyllä näkyi. Kyllähän ne kaikki kontaktille osui mutta pari ekaa aivan kauhean korkealle. Loppuun vielä pari puomi suoritusta. Tällä kertaa kaksi aivan täydellistä suoritusta, hyvällä rytmillä niin pitkälle kuin askelia muuttamatta mahdollista ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Viimeinen kosketus puomiin näytti tulevan molemmilla kerroilla kontaktin viimeisen kolmanneksen kohdalle joten erittäin hyvä suoritus.

Eve aloitti kontaktien harjoittelun 2on2off tyylillä ennenkuin päädyin ne vuoden vaihteen aikaan vaihtamaan. Vaihdon jälkeen en ole vielä katunut kertaakaan. Suurimmat syyt vaihtoon olivat: Eve on pieni, ei mikään mailman nopein, kääpiösnautseri. En nähnyt järkeä tuhlata radalla aikaa istuttamalla helposti turhautuvaa kääpiösnautseria kontaktilla kun senkin ajan voisi käyttää kauhean mukavaan juoksemiseen.

Kuten Eve, myös Flit aloitti kontaktit 2on2off tyylillä. Vielä en kadu Flitin kohdalla vaihtoa 2on2off tyylistä juoksukontakteihin vaikka välillä mietityttää että saanko pidettyä tuon otuksen kurissa ettei se ala loikkimaan yli noista. No kouluttamallahan siitä selviää. Flitille vaihdos tuli vielä Eveä myöhemmin joten töitäkin on vielä edessä enemmän. Flitin kohdalla vaihdon syinä ei oikeastaan ollut yksikään yllämainituista vaan puhtaasti vauhti. High risk/High reward, agilityssä nopein koira voittaa. Eikä tuo pysäytyskontakti ole oikein ikinä istunut minun ideologiaan, kesken vauhdikkaan suorituksen koira pysäytetään radalla. 

Onnistumisen iloa

Kyllä agility on hankalaa. Ensin tuskailet yhden asian kanssa ja tuntuu ettei homma etene. Sitä miettii jo että kohta lyön hanskat tiskiin. Mutta sitten. Voi että sitä onnistumisen tunnetta kun yhtäkkiä treeneissä tajuat että ongelmahan on poissa. Tätä jatkuukin sitten hetken kun tajuat että teillä on uusi ongelma jossain muualla. Juuri kun jo luulet osaavasi paljon, joudut opettelemaan uutta. On se hieno laji tämä agility.Varsinkin neuroottiselle perfektionistille jolle vain täydellinen kelpaa.

Reissujen takia vaihtelin Flitin treenejä ja viikonlopulle tuli tupla treenit, perjantaina 2-3lk treenit ja sunnuntaina sitten oman ryhmän treenit. Perjantai treenit jouduttiin palastelemaan koska kontaktit ei ole vielä siinä kunnossa että niitä voisi juosta radalla. Sunnuntain omissa treeneissä päästiinkin menemään täysin ohjelman mukaan. Tärkein positiivinen havainto viikonlopulta on Flitin ilme radalla. Flitin kanssa olen tuskaillut satunnaista "käsijarru" päällä kulkemista viime syksystä lähtien. Viikonloppuna viimeistään alkoi tuntua että tämä vaihe alkaa olla täysin ohi. Ilme on ihan erilainen joka lähdössä ja yleensä vain paranee kun pääsee vauhtiin. Koiran katse on eteenpäin seuraavalle esteelle ja lukee sekä rataa että ohjausta todella hyvin. Edellisestä "käsijarru" treenistä alkaa olla jo ikuisuus, ihan satunnaisia hitaita kohtia tulee vaikeissa paikoissa, mutta näistäkin ohi mentyään vauhti paranee. Sehän kuulostaa hyvältä, eikö vain? Kyllä, mutta, mutta... Nyt vaan täytyisi tuo ohjaajan ajatusmalli saada kohdalleen. En voi enää viedä koiraa perille asti joka esteelle, joka esteeltä on lähdettävä ajoissa liikkeelle, ohjauksen on oltava valmis paljon aiemmin ja ohjaajan liikettä on tosissaan mietittävä. Nicon kanssa kerkeää, koiran hitaampi vauhti antaa aikaa, Flitin kanssa tulee ongelmia jos nuo asiat eivät ole kohdallaan. Ohjaajalle yksi softapäivitys, kiitos.

Viikonlopun treeneissä havaittuja puutteita olivat päällejuoksu (ei millään lähde vastaiseen käteen mukaan vaan juoksee helposti hypyn ohi) ja kaarrokset (valuvat laajaksi todella helposti). Kaarroksille en aio vielä hetkeen tehdä mitään, vauhti on tärkeämpää tällä hetkellä, mutta tuo päällejuoksu on otettava työn alle.

Hampurilais periaatteen mukaan loppuun vielä mieleen jääneitä positiivisia asioita. Näitä olivat molempina päivinä radalla olleet kepit (onnistuivat todella hyvällä prosentilla), se vauhti ja radan luku. Perjantaina onnistui kepit jopa kohtuullisen hankalaan suljettuun kulmaan josta olen todella tyytyväinen. Suoraan kepeille tultaessa alkaa onnistumisprosentti olla jo lähes 100%. Vielähän sillä välillä hirttää kaasu kiinni ja maltti ei riitä, mutta parempi näin. Radanlukutaitoa testattiin ohjaajan jäädessä välillä esteille miettimään syntyjä syviä. Välillä koira meni ja ohjaaja tuli perässä koettaen tehdä parhaansa. Koiraa oli kiittäminen että pystyimme tälläisessäkin tilanteessa vetämään puhtaan pätkän. Olen tähän asti ohjannut satunnaisia lainakoiria lukuunottamatta hitaita/mukana kulkevia koiria joita ohjataan lähes 100% koiran rinnalta ja suurimman osan aikaa edeltä. Nyt täytyisi oppia ohjaamaan koiraa joka menee edellä. Hankalaa, taas menee asiat uusiksi. Kylläpä agility on hankalaa.

Häiriönsietoa Flitille

Vaikka treeniä ja agilityä alkaa olla liikaakin, kävin kuitenkin Flitin kanssa Nicon agility vuorolla OKK:lla treenaamassa. Flit on (ainakin minun mielestä) reagoinut välillä liikaa ympärillä tapahtuviin asioihin joka vaikuttaa ilmeeseen jolla se agilityä tekee. Koska harjoituksen tavoitteena oli saada parannettua häiriön sietoa ja keskittymistä agilityyn kisatilanteita varten, harjoitukset oli lyhyitä pätkiä (hyppy-putki-hyppy, putki-hyppy tyylisiä) palkaten ja koiran kanssa taistellen. Tämän lisäksi tein 3 puomi harjoitusta.

Häiriönsiedon harjoitteluun OKK:n halli on kyllä loistava, hämärä kuplahalli jossa on kisojen ja treenien aikaan kauhea meteli. Flit on käynyt hallissa vain kerran noin vuosi sitten joten paikka ei tosiaankaan ole tuttu. Ilokseni huomasin ettei vauhti ainakaan kauheita pudonnut eikä ylimääräistä haahuilua esiintynyt. Omasta mielestä ei mennyt ihan täysillä radalla eikä puomilla, treeniryhmän mukaan kuitenkin ihan mukavaa vauhtia se piti. Lienenkö hieman liian kriittinen tuon vauhdin suhteen?

Puomilla näyttää tulevan kiire jos aikoo keretä vedättämään loppuun, tälläkin kertaa vaikkei ihan optimaalisesti tullutkaan. Puomista tuli kuitenkin jo tuollakin kommenttia että aionko jatkossa ja etenkin kisatilanteissa keretä ohjaamaan puomin jälkeisiä esteitä? Ei kai se auta kuin vain keretä ja pyrkiä ohjausvalinnoilla ennen puomia auttamaan tätä. Kunhan ei opi loikkimaan vaan pitää kontaktit. Kyllähän tuosta varmasti semmoista veitsen terällä elämistä kisoissa tulee, mutta se ei pelaa joka pelkää.Onhan tämä kuitenkin nopeuslaji.

Agilityä lomaviikko täynnä

Pääsiäisen jälkeinen viikko oli täynnä agilityä (ehkä vähän liikaakin). Flitille kahdet ohjatut treenit, Nicolle yhdet ostetut treenit Activelta, Evelle kontaktitreenit vapaavuorolla ja viikonlopulle vielä 2 kisastarttia Nicon kanssa. Olipahan taas viikon aikana tekemistä.

Flitin kanssa käytiin ensimmäisissä ohjatuissa tiistaina. Ohjelmassa oli jarrutuksia erikoisesteille, pituudelle, muurille ja renkaalle. Täytyy tunnustaa ettei näitä ole paljon Flitille tehty ja se näkyi. Joko ei jarruttanut tai sitten jos jarrutti, meinasi jäädä este suorittamatta tai muurin palikat vaan lenteli. Putkella jarrut näytti olevan täysin hukassa, joka kerran toista metriä putkesta suoraan ennenkuin kääntyi. Ei hyvä ollenkaan. Kotiläksyjä tuli näistä treeneistä ja ihan aiheesta. Tällä kertaa vauhdin kanssa oli vähän kaksijakoiset treenit. Alussa mentiin vähän himmaillen, irtoili kuitenkin esim. putkeen useamman metrin päähän. Loppua kohti kuitenkin alkoi taas asenne muuttumaan kohdalleen. Viikon toiset ohjatut oli lauantaina. Paikalle mennessä jo mietitytti että olenkohan oikeaan aikaan paikalla kun ketään ei näy. Olin kuitenkin, olin vain ainoana treeniryhmästä paikalla tällä kertaa joten sain siis ihan yksityistunnin. Tänään ohjelmassa oli 16 esteen, kohtuu yksinkertaista radan pätkää. Ainoina haasteina lähinnä muutamat tiukemmat käännökset joissa oli tarkoitus treenata koiralle jarruja. Ja jarruja tosiaan tarvittiin. Tällä kertaa Flit oli alusta alkaen täysillä mukana ja vauhtia riitti. Ohjaaja vaan meinasi olla myöhässä useampaan kertaan. Flitin kanssa esteille ei vaan voi jäädä odottelemaan jos meinaa keretä jatkoon. Tämä tuli todettua useampaan kertaan. No saatiin se sitten puhtaasti läpikin kun vaan muisti lähteä liikkeelle ajoissa. Koska olimme yksin paikalla, kerkisimme juosta toisenkin 16 esteen pätkän. Jälleen samoja ongelmia kuin ekalla, ohjaaja jumii esteille odottamaan että tuleppas sieltä. Tämä on jäänyt päälle Nicon kanssa treenaamisesta, sitä kerkeää ja on oikeastaan pakkokin odotella ettei ole sitten liian aikaisin seuraavalla esteellä. Oman pään sisällä ohjausmoodin vaihto ei meinaa onnistua ihan noin vain. Tämäkin pätkä onneksi loppujen lopuksi puhtaana läpi ja saatiimpa viimeisellä vedolla loistava osoitus Flitin radanluvusta. Ohjaaja kauhean myöhässä persjätössä, koira ensin jo lähes ohi esteeltä mutta palasi takaisin suorittamaan esteen huomattuaan että tätä se varmaan tarkoittaa vaikka seikkailee missä sattuu. Opeta koirasi hyvin niin voit itse mokailla.

Onneksi Flit lukee rataa ja lukitsee esteet jo aivan käsittämättömän hyvin treenimääriin nähden. Sen voi jättää aika aikaisessa vaiheessa suorittamaan estettä ja lähteä itse eteenpäin. Ja tälle tulee tarvetta jos ja kun tämä vauhti pysyy /kasvaa.

Nicolle sain ostettua valmennusryhmä treenit keskiviikolle 3lk:sten ryhmästä. Myös tämän treenin tarkoitus oli jarrutukset erikoisesteille. Ei tuossa kauheita ongelma kohtia Nicolle ollut, ainoa hankaluus oli mitoittaa oma vauhti uudestaan Flitin treenien jälkeen. Flitin treenien jälkeen, olen Nicon kanssa usein liian aikaiseen liikkeellä jolloin joko Nico ottaa kiellon tai sitten joudun odottelemaan sitä seuraavalla esteellä. Ja sama sitten toisinpäin kuten yllä kirjoitin. Loistavana esimerkkinä tästä muuri, hyppy, pituus pätkä joka oli sama sekä Flitille että Nicolle. Flitin kanssa muuri jaakotuksella ja sitten kiireellä persjättöön että kerkeää ajoissa. Nicolle lähdin samalla tempolla liikkeelle muurilta ja huomasin että seisoskelen paikallaan pituudella koiraa odotellen. Näillä kahdella koiralla ei tulla kisaamaan samaan aikaan, sen voin jo luvata.

Nicon kanssa kisattiin vielä viikonloppuna OKK:n kisoissa kaksi agilitystarttia. Kisat oli onneksi vasta iltapäivästä niin kerkesi heräilemään ja aurinkokin paistoi. Tällä kertaa ajoitukset oli onneksi aikalailla kunnossa ja kohtuu tyytyväinen olen startteihin vaikka tulosta ei tullutkaan. Ekalta radalta 5 viimeiseltä hypyltä. Nico oli jo oikeassa linjassa viimeiselle kun päättikin yhtäkkiä lähteä minusta poispäin?? kiertäen hypyn toiselta puolen ohi? Tästä ei oikein saatu selvyyttä paikan päällä mitä siinä oikein tapahtui. Ohjauksen loppuminen olisi pitänyt tuoda koira tuossa tilanteessa hypyn ohi mutta ohjaajan puolelta, ei siten että koira säntää toista metriä ohi ulkokautta? Toiselta radalta HYL Nicon hypätessä hyppy väärinpäin. Jälleen vähän outo tilanne, keppien jälkeen tein päällejuoksun koska seuraava este oli keppien vieressä ollut hyppy takakiertona. Nico kuitenkin säntäsi ihan suoraan minusta ohi selän puolelta ja suoritti hypyn väärinpäin? Videoanalyysi odottaa että mitä noissa oikein tapahtui, hyvin outoja virheitä meille.

Even kanssa käytiin treenaamassa kontakteja Activella Nicon treenien jälkeen. Even kontaktit alkaa näyttää hyvältä keinua lukuunottamatta. A menee pienellä muistutuskäskyllä vauhdilla loppuun asti. Puomilla on tällä hetkellä käytössä kaari jolla varmistetaan suoritus loppuun ettei tule palkattua vääriä suorituksia. Molemmat esteet on vauhdikkaita ja suoritus jatkuukin tämän jälkeen vauhdilla. Even kontaktien tämä on täysin oikea ratkaisu, OnOff ei olisi ikinä tuonut muuta kuin suruja ja murheita kisaamisen kannalta. Keinu onkin sitten ongelmallisempi. Eve ei tunnu keskittyvän yhtään annettuun komentoon/edessä olevaan esteeseen eli keinun ja puomin erottelu ei onnistu. Tästä johtuen se säikähtää aina eka kerran keinua irti tehdessä ja tämän jälkeen ei oikein uskalla tehdä sitä. Jotenkin pitäisi saada varmemmaksi tuo keinu niin alkaisi pikkuhiljaa olla kontaktit kasassa.

Treeniä, treeniä

Kisojen jälkeen on treenattu sekä Even että Flitin kanssa aika ahkerasti. Ehkä liiankin, taukoa luvassa molemmille. Pääpaino on ollut kontakteissa ja motivaatiossa.

Evelle on haettu motivaatiota radalle ja tätä kautta estehakuisuutta. Käppänän "En tee jos ei huvita" asenne ei oikein meinaa soveltua agilityyn. Kuitenkin ilon ja positiivisen hulluuden avulla saa tuonkin menemään melko mukavasti radalla eteenpäin. Mitään kauheita toistomääriä, kieltämisiä/moittimisia ei siis tosiaan voi harrastaa, siinä vaiheessa on jo sama lähteä kotiin. Kontakteille Evelle on valittu kaikille esteille juoksukontaktit. Pienen ja ei niin helposti motivoituvan kääpiösnautserin pysäyttelyyn kontakteille on nähnyt järkeä. A-este on ollut alusta alkaen jo luonnostaan melko hyvä. Puomilla taas on ollut taipumusta loikata liian ylhäältä ( eli kyllä se pienikin saa kontaktivirheen aikaiseksi jos haluaa). Pikkuhiljaa on alkanut ottamaan vielä yhden loikan alaspäin ennen loikkaa ja osuu tällöin nätisti kontaktille. Eihän tuo vielä varma ole.

Flit on osoittanut että sillä on paha tapa joko lähteä täysillä tai sitten puolivaloilla. Tätä on nyt koetettu parantaa jotta saataisiin nuo hitaimmat vaihteet pois. Tuntuu hiukan että jos palkka on valmiina edessä, meno on täysillä eteenpäin. Jos palkka ei ole tiedossa vaan tulee jossain vaiheessa, otetaan taas hitaammat vaihteet käyttöön. Eiliset treenit oli aikalailla 50/50, alussa näytti että taas meinataan himmailla mutta loppua kohti lähdötkin sujui täysillä vaikka palkka olikin minulla. Jatkossa tarkoitus on enemmän tehdä rataa ilman etupalkkaa ja palkata aina jos lähtö tapahtuu täysillä. Flitin kontaktit....ovat olleet kauheaa säätöä. 2on2off kontaktit on mietityttänyt alusta alkaen kun ei oikein miellytä itseä. Toisaalta taas en ole oikein omasta mielestä osannut muutakaan opettaa, joten niillä on menty. Kauhean jahkailun (ja pienen testailun päätteeksi) päädyin kuitenkin että alan opettamaan puomille ja keinulla juoksukontaktit. A-este pysyy ehkä 2on2off kontaktina. Nyt on muutaman kerran treenattu juoksupuomia ja arvata saattaa ettei se ihan 100% varma ole. Sen siitä saa kun säätää, saa nähdä kostautuuko tämä mulle täysin. Mutta ei ne myöskään ihan toivottamat ole olleet, askelpituus sattuu aika mukavasti kohdalleen kun juoksee täysillä. Tästä pääsemmekin niihin positiivisiin asioihin, eli siihen että tuo puomi nopeutuu huomattavasti. Nyt kun Flit oikeasti juoksee puomin täysillä eikä emmi sitä loppua, saan itse laittaa kenkää toisen eteen ihan tosissaan että olen vedättämässä puomin edelle Flitin tullessa kontaktille.

Varmuutta parantamaan on nyt puomille otettu molemmille kaari käyttöön joka sai välittömästi kontaktit osumaan kohdalleen. Täytyy nyt tuon kaaren avulla saada nuo askeleet syöpymään mieliin jotta menisivät samalla tavalla myös kun kaari poistetaan. Tai ennen kuin se poistetaan, on se tarkoitus halkaista kahdeksi "tolpaksi" puomin molemmin puolin jolloin voidaan ruveta harjoittelemaan puomin jälkeistä kääntymistä jos ohjaaja jää jälkeen.