Kesäkausi korkattu

Kuten lehmät ja hevoset jotka keväisin pääsevät vapauteen ja kirmaavat pitkin peltoja vailla huolen häivää, myös agilitykoiran elämässä kevät merkitsee siirtymistä ulos vapauteen. Suomeksi, olemme tehneet siirtymän hallista ulkokentille. Pieni pelko kalvoi sisintäni, kun mietin mitä kaikkea pieni borderi keksii tässä uudessa ympäristössä. Varsinkin kun ulkotreenejä Flitillä taitaa olla takana noin. 1kk verran viime kesältä. Samalla saimme uuden treeniryhmän uusine jäsenineen.

Ohjelmassa oli tasoltaan 1lk rataa, kahdessa osassa kun jätimme puomin välistä pois. Positiivista oli huomata että koira oli kuulolla lähes koko ajan ja hommassa oli tekemisen meininkiä. Ainoastaan kerran piti koira käydä palauttamassa ruotuun kentän laidalta kun joku haju meinasi viedä mennessään. Negatiivista oli huomata että olen välillä ihan hukassa ohjauksellisesti tuon kanssa. Tietyt asiat on vaan ohjaajalle hankalia kun on vuosia välttänyt opettelemasta niitä tarpeettomina. Nyt on sitten se päivä edessä että ne on kuitenkin opeteltava. Sen verran illasta jäätiin kuitenkin positiiviselle puolelle että ilmoitin Flitin OKK:n hypärille. Sitä ennen kerkeämme käydä vielä kertaalleen ulkona treenaamassa ja harjoittelemassa kisaamista KAS:n epiksissä joten eiköhän meillä jo tuolloin pysy molemmilla ajatus kasassa yhden radan verran.

Talvikausi päättyy

Mistä tällä korkeudella tietää että talvi päättyy? Siitä että ohjattujen treenien talvikausi päättyy. Kelistä sitä ei auta ainakaan päätellä, yöllä satelee vieläkin uutta lunta maahan. Eli onpa mukavan raikas sää treenata ulkona.

Flitin viimeisissä treeneissä katsottiin läpi kontakteja, keppejä ja tehtiin pientä radanpätkää. Kontaktit on vielä vaiheessa kun nyt koetetaan saada nuo juoksukontaktit kuntoon joten niistä ei sen enempää. Ne menevät nyt työn alle ja tarkoitus saada kisakuntoon kesäkuun aikana. Keppeihin alan olla todella tyytyväinen. Nyt alkaa näkyä se pohjatyö ja itsenäisten keppien opettaminen mitä tuon kanssa on tehty. Flit kestää nyt lähettää tarvittaessa todella kaukaa kepeille ja se tekee ne itsenäisesti loppuun. Tästä syystä esim. takaleikkaus kepeillä ei tuota mitään ongelmaa. Samoin kulmat alkaa olla aika hyvin hallussa. Ainut ongelmamme tällä hetkellä onkin vedättäminen kepeillä. Vauhti kasvaa mutta järki vähenee samassa suhteessa. Terrierimäistä, eikö vain? Eli maltti katoaa ja ja välillä jää osa kepeistä suorittamatta. Tähän osa-alueeseen siis keskityttiin näissä treeneissä ja saatiinkin hyvät ohjeet joilla jatketaan. Itse olisin junnannut lähiviikot ihan toisella tavalla mutta onni on hyvät kouluttajat jotka pistävät koulutettavat ojennukseen. Muutenhan nuo kepit on jo ihan valmiit kisoihin. Pienessä ratatreenissä näkyi että oikeaan suuntaan mennään edelleen. Ei pienintäkään himmailua, irtosi esteille todella hyvin jonka seurauksena kesti takaleikkaukset ja irtoamisen sivulle päin. 

Siirtymämme ulkokentille onkin melko nopea. Eilen päättyi talvikausi ja tänään voimmekin jo avata ulkokauden. Jännityksellä odotamme kuinka ulos siirtyminen vaikuttaa pienen terrierin psyykkeeseen. Näemmekö laajoja kunniakierroksia pitkin lähimetsiä tai jäljestyksen alkeet, jää nähtäväksi. Saamme myös uuden treeniryhmän joka voi tehdä tuolle ihan hyvää. Lievää kyttäilyä on ollut havaittavissa jos olemme saaneet treeneihimme vierailevia tähtiä. Eli tätä pääsemme myös kitkemään pois.

Tänään päättyy myös OKK:n kisoihin ilmoittautuminen, pitäsköhän tuo otus ilmoittaa ennen treenejä sinne niin ei tule katumapäälle

Työn alla kontaktit

Kesä lähestyy ja siten myös suomalaisittain se aktiivisin kisakausi. Tämähän aiheuttaa tietysti jo pienen paniikin kahden nuoren koiran kouluttajassa. Kisoihin pitäisi päästä mutta kaikki on vielä levällään. Eilen työn alle päätyi kontaktit. Pelkät hyppyradat ei mieltä lämmitä, agilityradoillekin olisi päästävä. Mukaan niin Flit kuin Evekin ja auton keula kohti Activen hallia.

Ensin Evelle keinua ja A-estettä. Keinulla ongelmana tällä hetkellä on puomin ja keinun erottelun vaikeus, jonka vuoksi emme tänäänkään tehneet molempia samalla kertaa. Jos teemme molempia samalla kertaa, menee vauhti molemmilla ja säikkyy keinua kun ei oikein tajua että kumpi este nyt tällä kertaa oli kyseessä. Nyt kun teimme vain keinua, vauhtia oli taas hyvin eikä mitään arpomista ollut. A-estekkin oli varsin mallikas. Vedättämistä ei siedä, loikkaa aivan liian korkeelta, mutta samaa tahtia mennen ottaa nätisti. Muuten nuo suoritukset olisivat jo kisavalmiit, nyt täytyy vaan saada tuo keinu/puomi erottelu kuntoon.

Flitille tein kaikki kontaktit. Keinu näyttää todella hyvältä, juoksee todella kovalla sykkeellä lähes päähän asti ja lähtee vasta kun keinu paukahtaa maahan. Voisihan se vielä juosta muutaman kymmenen senttiä aivan reunalle asti jolloin keinu laskisi hieman nopeammin mutta kyllä tuokin jo kelpaa. A-este on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja se kyllä näkyi. Kyllähän ne kaikki kontaktille osui mutta pari ekaa aivan kauhean korkealle. Loppuun vielä pari puomi suoritusta. Tällä kertaa kaksi aivan täydellistä suoritusta, hyvällä rytmillä niin pitkälle kuin askelia muuttamatta mahdollista ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Viimeinen kosketus puomiin näytti tulevan molemmilla kerroilla kontaktin viimeisen kolmanneksen kohdalle joten erittäin hyvä suoritus.

Eve aloitti kontaktien harjoittelun 2on2off tyylillä ennenkuin päädyin ne vuoden vaihteen aikaan vaihtamaan. Vaihdon jälkeen en ole vielä katunut kertaakaan. Suurimmat syyt vaihtoon olivat: Eve on pieni, ei mikään mailman nopein, kääpiösnautseri. En nähnyt järkeä tuhlata radalla aikaa istuttamalla helposti turhautuvaa kääpiösnautseria kontaktilla kun senkin ajan voisi käyttää kauhean mukavaan juoksemiseen.

Kuten Eve, myös Flit aloitti kontaktit 2on2off tyylillä. Vielä en kadu Flitin kohdalla vaihtoa 2on2off tyylistä juoksukontakteihin vaikka välillä mietityttää että saanko pidettyä tuon otuksen kurissa ettei se ala loikkimaan yli noista. No kouluttamallahan siitä selviää. Flitille vaihdos tuli vielä Eveä myöhemmin joten töitäkin on vielä edessä enemmän. Flitin kohdalla vaihdon syinä ei oikeastaan ollut yksikään yllämainituista vaan puhtaasti vauhti. High risk/High reward, agilityssä nopein koira voittaa. Eikä tuo pysäytyskontakti ole oikein ikinä istunut minun ideologiaan, kesken vauhdikkaan suorituksen koira pysäytetään radalla. 

Onnistumisen iloa

Kyllä agility on hankalaa. Ensin tuskailet yhden asian kanssa ja tuntuu ettei homma etene. Sitä miettii jo että kohta lyön hanskat tiskiin. Mutta sitten. Voi että sitä onnistumisen tunnetta kun yhtäkkiä treeneissä tajuat että ongelmahan on poissa. Tätä jatkuukin sitten hetken kun tajuat että teillä on uusi ongelma jossain muualla. Juuri kun jo luulet osaavasi paljon, joudut opettelemaan uutta. On se hieno laji tämä agility.Varsinkin neuroottiselle perfektionistille jolle vain täydellinen kelpaa.

Reissujen takia vaihtelin Flitin treenejä ja viikonlopulle tuli tupla treenit, perjantaina 2-3lk treenit ja sunnuntaina sitten oman ryhmän treenit. Perjantai treenit jouduttiin palastelemaan koska kontaktit ei ole vielä siinä kunnossa että niitä voisi juosta radalla. Sunnuntain omissa treeneissä päästiinkin menemään täysin ohjelman mukaan. Tärkein positiivinen havainto viikonlopulta on Flitin ilme radalla. Flitin kanssa olen tuskaillut satunnaista "käsijarru" päällä kulkemista viime syksystä lähtien. Viikonloppuna viimeistään alkoi tuntua että tämä vaihe alkaa olla täysin ohi. Ilme on ihan erilainen joka lähdössä ja yleensä vain paranee kun pääsee vauhtiin. Koiran katse on eteenpäin seuraavalle esteelle ja lukee sekä rataa että ohjausta todella hyvin. Edellisestä "käsijarru" treenistä alkaa olla jo ikuisuus, ihan satunnaisia hitaita kohtia tulee vaikeissa paikoissa, mutta näistäkin ohi mentyään vauhti paranee. Sehän kuulostaa hyvältä, eikö vain? Kyllä, mutta, mutta... Nyt vaan täytyisi tuo ohjaajan ajatusmalli saada kohdalleen. En voi enää viedä koiraa perille asti joka esteelle, joka esteeltä on lähdettävä ajoissa liikkeelle, ohjauksen on oltava valmis paljon aiemmin ja ohjaajan liikettä on tosissaan mietittävä. Nicon kanssa kerkeää, koiran hitaampi vauhti antaa aikaa, Flitin kanssa tulee ongelmia jos nuo asiat eivät ole kohdallaan. Ohjaajalle yksi softapäivitys, kiitos.

Viikonlopun treeneissä havaittuja puutteita olivat päällejuoksu (ei millään lähde vastaiseen käteen mukaan vaan juoksee helposti hypyn ohi) ja kaarrokset (valuvat laajaksi todella helposti). Kaarroksille en aio vielä hetkeen tehdä mitään, vauhti on tärkeämpää tällä hetkellä, mutta tuo päällejuoksu on otettava työn alle.

Hampurilais periaatteen mukaan loppuun vielä mieleen jääneitä positiivisia asioita. Näitä olivat molempina päivinä radalla olleet kepit (onnistuivat todella hyvällä prosentilla), se vauhti ja radan luku. Perjantaina onnistui kepit jopa kohtuullisen hankalaan suljettuun kulmaan josta olen todella tyytyväinen. Suoraan kepeille tultaessa alkaa onnistumisprosentti olla jo lähes 100%. Vielähän sillä välillä hirttää kaasu kiinni ja maltti ei riitä, mutta parempi näin. Radanlukutaitoa testattiin ohjaajan jäädessä välillä esteille miettimään syntyjä syviä. Välillä koira meni ja ohjaaja tuli perässä koettaen tehdä parhaansa. Koiraa oli kiittäminen että pystyimme tälläisessäkin tilanteessa vetämään puhtaan pätkän. Olen tähän asti ohjannut satunnaisia lainakoiria lukuunottamatta hitaita/mukana kulkevia koiria joita ohjataan lähes 100% koiran rinnalta ja suurimman osan aikaa edeltä. Nyt täytyisi oppia ohjaamaan koiraa joka menee edellä. Hankalaa, taas menee asiat uusiksi. Kylläpä agility on hankalaa.

Häiriönsietoa Flitille

Vaikka treeniä ja agilityä alkaa olla liikaakin, kävin kuitenkin Flitin kanssa Nicon agility vuorolla OKK:lla treenaamassa. Flit on (ainakin minun mielestä) reagoinut välillä liikaa ympärillä tapahtuviin asioihin joka vaikuttaa ilmeeseen jolla se agilityä tekee. Koska harjoituksen tavoitteena oli saada parannettua häiriön sietoa ja keskittymistä agilityyn kisatilanteita varten, harjoitukset oli lyhyitä pätkiä (hyppy-putki-hyppy, putki-hyppy tyylisiä) palkaten ja koiran kanssa taistellen. Tämän lisäksi tein 3 puomi harjoitusta.

Häiriönsiedon harjoitteluun OKK:n halli on kyllä loistava, hämärä kuplahalli jossa on kisojen ja treenien aikaan kauhea meteli. Flit on käynyt hallissa vain kerran noin vuosi sitten joten paikka ei tosiaankaan ole tuttu. Ilokseni huomasin ettei vauhti ainakaan kauheita pudonnut eikä ylimääräistä haahuilua esiintynyt. Omasta mielestä ei mennyt ihan täysillä radalla eikä puomilla, treeniryhmän mukaan kuitenkin ihan mukavaa vauhtia se piti. Lienenkö hieman liian kriittinen tuon vauhdin suhteen?

Puomilla näyttää tulevan kiire jos aikoo keretä vedättämään loppuun, tälläkin kertaa vaikkei ihan optimaalisesti tullutkaan. Puomista tuli kuitenkin jo tuollakin kommenttia että aionko jatkossa ja etenkin kisatilanteissa keretä ohjaamaan puomin jälkeisiä esteitä? Ei kai se auta kuin vain keretä ja pyrkiä ohjausvalinnoilla ennen puomia auttamaan tätä. Kunhan ei opi loikkimaan vaan pitää kontaktit. Kyllähän tuosta varmasti semmoista veitsen terällä elämistä kisoissa tulee, mutta se ei pelaa joka pelkää.Onhan tämä kuitenkin nopeuslaji.