Launtaina nokka kohti Kajaania ja HI-FI:n kisoja. Tuomarina Hilpi Yli-Jaskari.Tavoitteena reissulle oli se puuttuva tupla nolla jota tässä saa jahdata. Pari viikkoa on nyt lähinnä keskitytty korjaamaan meidän puomin kontaktin heikkoa osuma% jossa onkin tapahtunut pientä parannusta. Juoksimme kaikki 3 rataa.
Ekalta radalta kauheasta väännöstä ja rumasta ohjauksesta huolimatta puhdas rata. Ajalla ei juhlittu eikä myöskään sijoituksilla, sen verran kauhean näköistä tuo meno oli. No, nolla on nolla ja mahdollisti sen tuplan metsästyksen. Toinen rata alkoi hyvin ja ohjauskin alkoi näyttää paremmalta. Valitettavasti puomilla pieni ohjausmokailu jonka seurauksena koira väärään päähän putkea. Loppu rata taas nätisti loppuun. Eli ei siis tupla nollaa tällä kertaa tulossa. Kolmas rata oli hypäri jossa selvittiin esteelle 12 asti sujuvasti vaikka Flit karkasi taas vaihteeksi lähdöstä. Tässä vaiheessa pieni nukahdus itseltä ja koira hypylle putken sijaan.
Eli tuplaa haettiin, tulokseksi 1x nolla ja 2x hylkyä. Positiivista reissussa oli että molemmat hylyt oli ohjauksellisesti todella hyvin kasassa yhtä kohtaa lukuunottamatta. Samoin molemmilla agiradoilla olleet puomit oli onnistuneita. Siis pieniä toiveita vielä on että se tupla saadaan ja päästään tänä kesänä SM-kisoihin kisailemaan.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Paluu elävien (bloggaavien) kirjoihin
Palautellaas tämä blogi eloon.
Eli hiljaiseloa on elelty bloggaamisen suhteen. Omat vaihtuneet työkuviot ja niistä aiheutuneet kiireet, vähentynyt treenimotivaatio kiireiden vuoksi sekä lauman kasvaminen 2 jalkaisen myötä ajoi päivitystahdin pysähdyksiin. Reilu kuukausi meni syksyllä jopa täysin ilman agilityä. Treenattu kuitenkin on muuten aika tasaiseen tahtiin talven mittaan ja kisattukin. Tämän kesän arvikisoihin puuttuisi enää tupla nolla, muuten nollat olisi kasassa. Kova toive olisi päästä omiin, Active Dogs Ry:n, järjestämiin SM-kisoihin jotka käydään Oulussa. Tulostahti on vain ollut luokattoman heikko viime aikoina, 0-tuloksen tekeminen tuntuu vaan niin hankalalta tällä hetkellä. Koira kyllä kulkee mutta ei pysy itsellä hanskassa. Viimeksi kisattiin OKK:n kisoissa 2 HYL:n arvoisesti. Homma ei pysynyt Timo Vertasen radoilla kasassa puolta rataa pitempään. Tosin tulostaso oli sen verran heikko muutenkin että ei se oikein onnistunut muillakaan. Seuraavat kisat on suunnitteilla, varmasti jo melko piankin.
Muita asioita. Flit:lle on suunnitteilla pentue tälle kesää viime kesän astutuksen epäonnistuessa. Lisätietoja uroksesta tulossa lähiaikoina
tiistai 20. toukokuuta 2014
Lakeuden koiraharrastajien epäviralliset agilitykisat
Viime viikolla käytiin totuttelemassa ulkokentille juosten pari rataa Lakeuden Koiraharrastajat RY:n epävirallisissa kisoissa. Mehän ei olla vielä keretty edes treenaamaan ulkokentillä järkyttävän kylmän kevään vuoksi joten jännityksellä odotin että mitähän tästä tulee. Eipä tuo siirtyminen ulos näyttänyt vaikuttavan mitenkään menoon. Flit oli koko ajan kuulolla ja meno oli nättiä. Muutama kohta jossa kokeilin jotain uutta epäonnistui mutta muuten sujuvaa rataa. Meillä on nyt löytynyt yhteinen sävel, minulla on ajoitukset kunnossa ja Flit pysyy kuulolla. Tästä on hyvä hio menoa vielä ennen juoksujen alkamista
Pari kuva linkkiä epiksistä
Flit renkaalla
Flit maaliin
Pari kuva linkkiä epiksistä
Flit renkaalla
Flit maaliin
tiistai 6. toukokuuta 2014
OKK:n kisat 3.-4.5.2014
Edellisistä OKK:n kisoista ei ollutkaan kuin muutama viikko ja taas mentiin. Kisat oli vielä vanhassa kuplassa eikä päästy vielä ulos, mikä toisaalta olikin hyvä kun Oulun korkeuksilla oli aamulla vielä pakkasasteita. Toivottavasti kuitenkin tämä oli viimeinen kerta kun tuossa hallissa tulee käytyä. Viime OKK:n kisat meni "Lähellä, mutta ei kuitenkaan" tyylillä. Nyt suunnitelmissa oli juosta 3 rataa ja tavoitteena se viimeinen LUVA 2-luokasta. Olin täysin asennoitunut että tuomarina oli vanha tuttu Timo Vertanen kunnes hieman ennen viikonloppua huomasin että 2-luokan tuomarina toimii Timo Teileri. Tuomarina itselle täysin tuntematon, mutta onkin kuulemma melko uusi tapaus tuomaririntamalla.
2-luokka aloitti hyppyradalla. Rata meni sujuvasti esteelle 11 asti. Jostain syystä suljettuun kulmaan putkeen löytyminen ei Flitiltä onnistunut ollenkaan vaan Flit koetti sisään putkeen putken painon kohdalta. Pari kertaa koetettuaan ja todettuaan ettei onnistu, hyppäsi yli koko putkesta. Eipä ole ennen ollut mitään ongelmaa putkeen menossa joten hieman yllätti. Liekkö satulamallinen putkenpaino vaikuttanut asiaan, sillä noista ei ole kauheasti kokemusta. Samaa ongelmaa tuntui esiintyvän useammallakin koiralla 2-luokassa. Muuten radalla ei suurempia ongelmia ollut, eli taas harmittavan lähellä 0-tulos oli.
Toinen rata oli agilityrata josta ensimmäinen ajatus oli että onpa mukavasti ansapaikkoja samalle radalle eksynyt. Viime kisojen Flitin kepeiltä bongaama putki tuli niin elävästi mieleen katsoessa tätä rataa, sen verran se taas siellä keppien päässä houkuttelevasti oli esillä. Samoin puomin alle sijoiteltu putki aiheutti pienen mietintätuokion. Juoksukontakteilla kun ei voi suunnitella rataa siten että laitan koiran puomille, pysäytän kontaktille ja asettelen itseni sillä aikaa oikeaan kohtaan. Lääkkeeksi ansaesteille päätin kerrankin pyrkiä tekemään ohjaukset ajoissa (ihan niin kuin näin ei tulisi tehdä aina) ja puomille lähetys sillä oletuksella että se hakee sen itsenäisesti. Oikea aikaisuus ei oikein toteutunut vaan jäin varmistelemaan estettä 3 jonka vuoksi olin myöhässä jo esteellä 5. Oikeastaan koko rata mentiinkin taistellen ohjaajan ollessa sen muutaman millisekuntin myöhässä. Puomi sen sijaan onnistui täydellisesti. Ei pienintäkään epäröintiä kummalle esteelle pitää mennä, hyvä vauhti jo puomille tullessa ja täydellinen kontakti loppuun. Ai että olen tyytyväinen. Tulos siis taisteltu 0, LUVA ja SERT eli siirto 3-luokkaan.
Siirto 3-luokkaan tarkoitti sitä että jouduimme kuitenkin heräämään sunnuntai aamuun. En ollut tätä yhtään etukäteen ajatellut ja päiväksi olikin sovittu trimmiä, koirien hierontaa yms. Todellinen optimisti siis. No yhden radan kerkeää aina juoksemaan ja onneksi se oli se aamun ensimmäinen. Edellisestä 3-luokan startista onkin aikaa, Nicon kanssa taisi olla reilu vuosi sitten. Minien tuomarina oli Timo Vertanen ja rata oli tyypillista Vertasta, takakiertoja ja niistoja saattoi soveltaa aika moneen kohtaan. Rataantutustumisessa taas jo huomasi eron, 2-luokan noin 10 ohjaaja vaihtui 3-luokan lähes 40 ohjaajaan. Rata vaikutti alusta alkaen kohtuu selkeältä, yksikään kohta ei aiheuttanut ylimääräisiä sydammen tykytyksiä. Starttasimme heti luokan alkuun joten pääsimme suoraan testaamaan tason. Flitillä ei ollut mikään terävin olo, vauhti ei ollut ihan parasta. Tästäkin johtuen aika helpon oloisesti tulokseksi puhdas rata, eli ensimmäinen 0-tulos heti ensimmäisestä startista. Vaikka vauhti ei omasta mielestä tuntunut kovin kummaiselta, oli aika silti -6.49s ja tällä keikuimme 2 sijassa kiinni vielä ennen 10 viimeistä koiraa. Lopussa putosimme ensin 3 sijalle jolla olisi vielä SERT irronnut mutta luokan viimeinen koira meni ja pudotti meidän sijalle 4. Eli siis Flitin ensimmäinen startti 3-luokassa päättyi puhtaaseen rataan tuloksella -6.49 ja sijaan 4, ei hullumpaa.
2-luokka aloitti hyppyradalla. Rata meni sujuvasti esteelle 11 asti. Jostain syystä suljettuun kulmaan putkeen löytyminen ei Flitiltä onnistunut ollenkaan vaan Flit koetti sisään putkeen putken painon kohdalta. Pari kertaa koetettuaan ja todettuaan ettei onnistu, hyppäsi yli koko putkesta. Eipä ole ennen ollut mitään ongelmaa putkeen menossa joten hieman yllätti. Liekkö satulamallinen putkenpaino vaikuttanut asiaan, sillä noista ei ole kauheasti kokemusta. Samaa ongelmaa tuntui esiintyvän useammallakin koiralla 2-luokassa. Muuten radalla ei suurempia ongelmia ollut, eli taas harmittavan lähellä 0-tulos oli.
Toinen rata oli agilityrata josta ensimmäinen ajatus oli että onpa mukavasti ansapaikkoja samalle radalle eksynyt. Viime kisojen Flitin kepeiltä bongaama putki tuli niin elävästi mieleen katsoessa tätä rataa, sen verran se taas siellä keppien päässä houkuttelevasti oli esillä. Samoin puomin alle sijoiteltu putki aiheutti pienen mietintätuokion. Juoksukontakteilla kun ei voi suunnitella rataa siten että laitan koiran puomille, pysäytän kontaktille ja asettelen itseni sillä aikaa oikeaan kohtaan. Lääkkeeksi ansaesteille päätin kerrankin pyrkiä tekemään ohjaukset ajoissa (ihan niin kuin näin ei tulisi tehdä aina) ja puomille lähetys sillä oletuksella että se hakee sen itsenäisesti. Oikea aikaisuus ei oikein toteutunut vaan jäin varmistelemaan estettä 3 jonka vuoksi olin myöhässä jo esteellä 5. Oikeastaan koko rata mentiinkin taistellen ohjaajan ollessa sen muutaman millisekuntin myöhässä. Puomi sen sijaan onnistui täydellisesti. Ei pienintäkään epäröintiä kummalle esteelle pitää mennä, hyvä vauhti jo puomille tullessa ja täydellinen kontakti loppuun. Ai että olen tyytyväinen. Tulos siis taisteltu 0, LUVA ja SERT eli siirto 3-luokkaan.
Siirto 3-luokkaan tarkoitti sitä että jouduimme kuitenkin heräämään sunnuntai aamuun. En ollut tätä yhtään etukäteen ajatellut ja päiväksi olikin sovittu trimmiä, koirien hierontaa yms. Todellinen optimisti siis. No yhden radan kerkeää aina juoksemaan ja onneksi se oli se aamun ensimmäinen. Edellisestä 3-luokan startista onkin aikaa, Nicon kanssa taisi olla reilu vuosi sitten. Minien tuomarina oli Timo Vertanen ja rata oli tyypillista Vertasta, takakiertoja ja niistoja saattoi soveltaa aika moneen kohtaan. Rataantutustumisessa taas jo huomasi eron, 2-luokan noin 10 ohjaaja vaihtui 3-luokan lähes 40 ohjaajaan. Rata vaikutti alusta alkaen kohtuu selkeältä, yksikään kohta ei aiheuttanut ylimääräisiä sydammen tykytyksiä. Starttasimme heti luokan alkuun joten pääsimme suoraan testaamaan tason. Flitillä ei ollut mikään terävin olo, vauhti ei ollut ihan parasta. Tästäkin johtuen aika helpon oloisesti tulokseksi puhdas rata, eli ensimmäinen 0-tulos heti ensimmäisestä startista. Vaikka vauhti ei omasta mielestä tuntunut kovin kummaiselta, oli aika silti -6.49s ja tällä keikuimme 2 sijassa kiinni vielä ennen 10 viimeistä koiraa. Lopussa putosimme ensin 3 sijalle jolla olisi vielä SERT irronnut mutta luokan viimeinen koira meni ja pudotti meidän sijalle 4. Eli siis Flitin ensimmäinen startti 3-luokassa päättyi puhtaaseen rataan tuloksella -6.49 ja sijaan 4, ei hullumpaa.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
OKK:n kisat 6.4.2014
Viimeisen LUVA:n metsästys 2-luokassa jatkui OKK:n kisoissa. Tuomarina Ritva Herrala. Ensimmäisenä vuorossa hyppyrata, joka heti alkuun näytti sujuvalta radalta. Heti alussa huomas että koiralla oli tällä kertaa virtaa, paikalla pysyminen ei meinannut onnistua mitenkään. Koko ajan hivutti itseään kohti ensimmäistä hyppy, ei hyvä. Rata kuitenkin lähti etenemään ihan sujuvasti ja meno alkoi jo olla kuin treeneissä. Puhdas rata kaatui kuitenkin keppien jälkeen josta oli tarkoitus kääntyä oikealle seuraavalle hypylle. Flit bongasi edessäpäin olevan putken suun ja ampui kepeiltä suoraan putkeen perään huuteluista välittämättä. Tulipahan taas huomattua että koira kyllä irtoaa, välillä liikaakin. En rataan tutustumisessa edes huomioinut tuota kohtaa riskinä, sen verran etäällä se kuitenkin oli. Taas tuli lisää oppia tuon otuksen kanssa.
Toiselle radalle vielä lähdettiin katsomaan tulisiko se LUVA sieltä. Kuitenkin heti alkuun kolmantena esteenä olevalta kepeiltä kielto. Flit tuli mutkaputkesta kepeille taas kauheella innolla, osui ekaan ja tokaan väliin vielä mutta sitten ei enää kolmanteen osunutkaan. Eli liikaa intoa oli tällä kertaa menossa mukana. Tämän jälkeen muutin lennosta ohjaussuunnitelmaa kun 5 tuloksella emme mitään tee, tämä kostautui sitten hylkäytymisenä.
Vaikeaa on näköjään nollan tekeminen vielä. Koira irtoilee pienimmästkin vihjeestä ja joka käännöksen kanssa pitäisi tehdä kauheasti töitä. Positiivisestikin pitää kuitenkin ajatella, meno kisoissa alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä se näyttää treeneissä. Vauhti paranee ja turha haahuilu vähenee. Jatkamme siis matkaa kohti uusia pettymyksiä.
Toiselle radalle vielä lähdettiin katsomaan tulisiko se LUVA sieltä. Kuitenkin heti alkuun kolmantena esteenä olevalta kepeiltä kielto. Flit tuli mutkaputkesta kepeille taas kauheella innolla, osui ekaan ja tokaan väliin vielä mutta sitten ei enää kolmanteen osunutkaan. Eli liikaa intoa oli tällä kertaa menossa mukana. Tämän jälkeen muutin lennosta ohjaussuunnitelmaa kun 5 tuloksella emme mitään tee, tämä kostautui sitten hylkäytymisenä.
Vaikeaa on näköjään nollan tekeminen vielä. Koira irtoilee pienimmästkin vihjeestä ja joka käännöksen kanssa pitäisi tehdä kauheasti töitä. Positiivisestikin pitää kuitenkin ajatella, meno kisoissa alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä se näyttää treeneissä. Vauhti paranee ja turha haahuilu vähenee. Jatkamme siis matkaa kohti uusia pettymyksiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)