Seuraavaksi tuplan perässä matkattiin Tornioon jossa vuorossa tämän vuoden ensimmäiset ulkokisat. Pikkasen mietitytti että mikähän mahtaa perämeren perukoilla olla sää, liekkö tarvetta toppahaalarille ja karvalakille vai joko ihan välikausi takilla saa mennä. Onneksi sää yllätti positiivisesti, ihan ohuella takilla selvisi ja tuulen suojassa jopa tuli lämmin.
Sitten tuloksiin. Tuomarina kaikilla radoilla Eeva-Liisa Pohjanen. Ensimmäisenä agility rata joka näytti kentän laidalta melko mielenkiintoisalta mutta tutustumisessa paljastui ihan mentäväksi radaksi. Rata sujuikin erittäin sujuvasti kunnes iski ohjaajalle epävarmuus ja pelko pienen borderin kaaratuksiin joten tiukka ohjaus jonka seurauksena koira kääntyikin liian tiukkaan. Tämän seurauksena koira A:n alla olevaan putkeen, eikä sinne A:lle. Täysin turha hylky, koira olisi perusohjauksella mennyt juuri sinne minne piti mutta ohjaaja otti liian tiukkaan. Toisena agilityrata joka myös piti sisällään mukavan ratapohjan. Tältä radalta nihkeä 0-tulos ja voitto eli SERT-A. Puolesta välin rataa tuntui jo että jalat pettää eikä hahmotus riitä muistamaan missä esteet on. Ilmeisesti viikon kestänyt flunssa painoi vielä sen verran. Tämä tietysti aiheutti paineita viimeiselle hyppyradalle, ohjaaja oli saatava jonkinnäköiseen kuntoon. Eikun nesteitä naamaan ja lepoa. Eipä auttanut. Ohjaajan jalat sakkas jo esteelle 6 ja koira väärään päähän putkea. Eli ei tullut tuplaa vieläkään. Ei tuo koira anna anteeksi nukkuvaa ohjaajaa, se on kyllä tiedossa.
