Edellisistä OKK:n kisoista ei ollutkaan kuin muutama viikko ja taas mentiin. Kisat oli vielä vanhassa kuplassa eikä päästy vielä ulos, mikä toisaalta olikin hyvä kun Oulun korkeuksilla oli aamulla vielä pakkasasteita. Toivottavasti kuitenkin tämä oli viimeinen kerta kun tuossa hallissa tulee käytyä. Viime OKK:n kisat meni "Lähellä, mutta ei kuitenkaan" tyylillä. Nyt suunnitelmissa oli juosta 3 rataa ja tavoitteena se viimeinen LUVA 2-luokasta. Olin täysin asennoitunut että tuomarina oli vanha tuttu Timo Vertanen kunnes hieman ennen viikonloppua huomasin että 2-luokan tuomarina toimii Timo Teileri. Tuomarina itselle täysin tuntematon, mutta onkin kuulemma melko uusi tapaus tuomaririntamalla.
2-luokka aloitti hyppyradalla. Rata meni sujuvasti esteelle 11 asti. Jostain syystä suljettuun kulmaan putkeen löytyminen ei Flitiltä onnistunut ollenkaan vaan Flit koetti sisään putkeen putken painon kohdalta. Pari kertaa koetettuaan ja todettuaan ettei onnistu, hyppäsi yli koko putkesta. Eipä ole ennen ollut mitään ongelmaa putkeen menossa joten hieman yllätti. Liekkö satulamallinen putkenpaino vaikuttanut asiaan, sillä noista ei ole kauheasti kokemusta. Samaa ongelmaa tuntui esiintyvän useammallakin koiralla 2-luokassa. Muuten radalla ei suurempia ongelmia ollut, eli taas harmittavan lähellä 0-tulos oli.
Toinen rata oli agilityrata josta ensimmäinen ajatus oli että onpa mukavasti ansapaikkoja samalle radalle eksynyt. Viime kisojen Flitin kepeiltä bongaama putki tuli niin elävästi mieleen katsoessa tätä rataa, sen verran se taas siellä keppien päässä houkuttelevasti oli esillä. Samoin puomin alle sijoiteltu putki aiheutti pienen mietintätuokion. Juoksukontakteilla kun ei voi suunnitella rataa siten että laitan koiran puomille, pysäytän kontaktille ja asettelen itseni sillä aikaa oikeaan kohtaan. Lääkkeeksi ansaesteille päätin kerrankin pyrkiä tekemään ohjaukset ajoissa (ihan niin kuin näin ei tulisi tehdä aina) ja puomille lähetys sillä oletuksella että se hakee sen itsenäisesti. Oikea aikaisuus ei oikein toteutunut vaan jäin varmistelemaan estettä 3 jonka vuoksi olin myöhässä jo esteellä 5. Oikeastaan koko rata mentiinkin taistellen ohjaajan ollessa sen muutaman millisekuntin myöhässä. Puomi sen sijaan onnistui täydellisesti. Ei pienintäkään epäröintiä kummalle esteelle pitää mennä, hyvä vauhti jo puomille tullessa ja täydellinen kontakti loppuun. Ai että olen tyytyväinen. Tulos siis taisteltu 0, LUVA ja SERT eli siirto 3-luokkaan.
Siirto 3-luokkaan tarkoitti sitä että jouduimme kuitenkin heräämään sunnuntai aamuun. En ollut tätä yhtään etukäteen ajatellut ja päiväksi olikin sovittu trimmiä, koirien hierontaa yms. Todellinen optimisti siis. No yhden radan kerkeää aina juoksemaan ja onneksi se oli se aamun ensimmäinen. Edellisestä 3-luokan startista onkin aikaa, Nicon kanssa taisi olla reilu vuosi sitten. Minien tuomarina oli Timo Vertanen ja rata oli tyypillista Vertasta, takakiertoja ja niistoja saattoi soveltaa aika moneen kohtaan. Rataantutustumisessa taas jo huomasi eron, 2-luokan noin 10 ohjaaja vaihtui 3-luokan lähes 40 ohjaajaan. Rata vaikutti alusta alkaen kohtuu selkeältä, yksikään kohta ei aiheuttanut ylimääräisiä sydammen tykytyksiä. Starttasimme heti luokan alkuun joten pääsimme suoraan testaamaan tason. Flitillä ei ollut mikään terävin olo, vauhti ei ollut ihan parasta. Tästäkin johtuen aika helpon oloisesti tulokseksi puhdas rata, eli ensimmäinen 0-tulos heti ensimmäisestä startista. Vaikka vauhti ei omasta mielestä tuntunut kovin kummaiselta, oli aika silti -6.49s ja tällä keikuimme 2 sijassa kiinni vielä ennen 10 viimeistä koiraa. Lopussa putosimme ensin 3 sijalle jolla olisi vielä SERT irronnut mutta luokan viimeinen koira meni ja pudotti meidän sijalle 4. Eli siis Flitin ensimmäinen startti 3-luokassa päättyi puhtaaseen rataan tuloksella -6.49 ja sijaan 4, ei hullumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti