Kyllä agility on hankalaa. Ensin tuskailet yhden asian kanssa ja tuntuu ettei homma etene. Sitä miettii jo että kohta lyön hanskat tiskiin. Mutta sitten. Voi että sitä onnistumisen tunnetta kun yhtäkkiä treeneissä tajuat että ongelmahan on poissa. Tätä jatkuukin sitten hetken kun tajuat että teillä on uusi ongelma jossain muualla. Juuri kun jo luulet osaavasi paljon, joudut opettelemaan uutta. On se hieno laji tämä agility.Varsinkin neuroottiselle perfektionistille jolle vain täydellinen kelpaa.
Reissujen takia vaihtelin Flitin treenejä ja viikonlopulle tuli tupla treenit, perjantaina 2-3lk treenit ja sunnuntaina sitten oman ryhmän treenit. Perjantai treenit jouduttiin palastelemaan koska kontaktit ei ole vielä siinä kunnossa että niitä voisi juosta radalla. Sunnuntain omissa treeneissä päästiinkin menemään täysin ohjelman mukaan. Tärkein positiivinen havainto viikonlopulta on Flitin ilme radalla. Flitin kanssa olen tuskaillut satunnaista "käsijarru" päällä kulkemista viime syksystä lähtien. Viikonloppuna viimeistään alkoi tuntua että tämä vaihe alkaa olla täysin ohi. Ilme on ihan erilainen joka lähdössä ja yleensä vain paranee kun pääsee vauhtiin. Koiran katse on eteenpäin seuraavalle esteelle ja lukee sekä rataa että ohjausta todella hyvin. Edellisestä "käsijarru" treenistä alkaa olla jo ikuisuus, ihan satunnaisia hitaita kohtia tulee vaikeissa paikoissa, mutta näistäkin ohi mentyään vauhti paranee. Sehän kuulostaa hyvältä, eikö vain? Kyllä, mutta, mutta... Nyt vaan täytyisi tuo ohjaajan ajatusmalli saada kohdalleen. En voi enää viedä koiraa perille asti joka esteelle, joka esteeltä on lähdettävä ajoissa liikkeelle, ohjauksen on oltava valmis paljon aiemmin ja ohjaajan liikettä on tosissaan mietittävä. Nicon kanssa kerkeää, koiran hitaampi vauhti antaa aikaa, Flitin kanssa tulee ongelmia jos nuo asiat eivät ole kohdallaan. Ohjaajalle yksi softapäivitys, kiitos.
Viikonlopun treeneissä havaittuja puutteita olivat päällejuoksu (ei millään lähde vastaiseen käteen mukaan vaan juoksee helposti hypyn ohi) ja kaarrokset (valuvat laajaksi todella helposti). Kaarroksille en aio vielä hetkeen tehdä mitään, vauhti on tärkeämpää tällä hetkellä, mutta tuo päällejuoksu on otettava työn alle.
Hampurilais periaatteen mukaan loppuun vielä mieleen jääneitä positiivisia asioita. Näitä olivat molempina päivinä radalla olleet kepit (onnistuivat todella hyvällä prosentilla), se vauhti ja radan luku. Perjantaina onnistui kepit jopa kohtuullisen hankalaan suljettuun kulmaan josta olen todella tyytyväinen. Suoraan kepeille tultaessa alkaa onnistumisprosentti olla jo lähes 100%. Vielähän sillä välillä hirttää kaasu kiinni ja maltti ei riitä, mutta parempi näin. Radanlukutaitoa testattiin ohjaajan jäädessä välillä esteille miettimään syntyjä syviä. Välillä koira meni ja ohjaaja tuli perässä koettaen tehdä parhaansa. Koiraa oli kiittäminen että pystyimme tälläisessäkin tilanteessa vetämään puhtaan pätkän. Olen tähän asti ohjannut satunnaisia lainakoiria lukuunottamatta hitaita/mukana kulkevia koiria joita ohjataan lähes 100% koiran rinnalta ja suurimman osan aikaa edeltä. Nyt täytyisi oppia ohjaamaan koiraa joka menee edellä. Hankalaa, taas menee asiat uusiksi. Kylläpä agility on hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti